Hae
Everfit

Kaikki tarvitsevat lomaa

Perhe, liikunta, luonto ja vapaa-aika ovat merkittäviä tekijöitä, ainakin mitä tulee omaan hyvinvointiini. Vaikka nautin hektiseksikin lipsuvasta arjestani ja työstäni, on lomailu tarvittavaa vastapainoa arjelle ja antaa tilaa olla ilman kelloon vilkuilemista tai tehtävälistoja. Olen usein kuullut sanottavan, että ihminen, joka rakastaa työtään ei tarvitse lomaa. Ja nähnyt meemejä, joissa julistetaan, että arjesta ei tarvitse lomaa, jos arki on hyvää. Itse olen silti eri mieltä. Ideaalitilanteessahan arjessa toki olisi sopivasti vapaa-aikaa toteuttaa itselleen merkityksellisiä asioita. Jossain mainittiin, että suomalaisella on vapaa-aikaa keskimäärin 8h vrk, kun miinustetaan vuorokaudesta työhön, nukkumiseen, opiskeluun ja kotiaskareisiin, kuten kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon ja siivoukseen käytetty aika. Kahdeksan tuntia. Vaikka vapaa-ajan sanotaankin lisääntyneen, tuntuu siltä, että monella se on vain vähentyntyt. Kun ei tarvitse huhkia peltotöissä ja navetalla koko päivää, voi vetää kalenteriin 80h työviikkoa ja tyhjät kohdat täyttää muilla velvollisuuksilla. Monilla työmatkatkin lisäävät päivää parilla tunnilla, puhumattakaan lasten harrastamisista, Ja sitten vielä muut asioinnit. Arkea rytmittävät usein myös erilaiset aikataulut, toisilla aikamoiset minuuttisellaisetkin kun on luvattu vielä oman työn lisäksi hoitamaan naapuruston turnipsinviljelypalstan kevätkylvöt ja leipomaan mokkapaloja siskontytön ratsastusseuran viikonloppukilpailuiden buffettiin. Kiireinen arki pakottaa usein tinkimään jostain ja ikävä kyllä monilla se tarkoittaa läheisten kanssa vietettyä aikaa. Kuinka monesti olemme ystävien kanssa joutuneet siirtämään treffejä aikataulujen ja kiireiden vuoksi? Ihan liian monesti. Niin kamalaa kuin se onkin, onneksi tilanne on kuitenkin kaikilla samanlainen ja ymmärrystä löytyy puolin ja toisin. Eivät tällaiset ruuhkaiset vuodet ole ikuisia ja onneksi useilla on viikonloppuisin väljempää, jos arkena kahvittelut ja lenkit eivät onnistukaan. Tämä on tottakai asia, johon jokainen voi jossain määrin vaikuttaa.

Minusta lomailu tai irroittautuminen arjen rutiineista on tärkeää. Ja myös erityisesti niille ihmisille, jotka tekevät työtään suurella palolla ja intohimo edellä. Rullamedian kameravelho Jussi Riekki kirjoitti instagram-postauksessaan oivallisesti siitä, että ”Tee mitä rakastat, niin sinun ei tarvitse tehdä töitä päivääkään.” on hyvinkin harhainen ajattus, joka vääristää kuvittelemaan, ettei työ tunnu työltä silloin kun se on itselle merkityksellistä.  Usein kun juuri ihmiset, jotka ovat jollain tapaa intohimoalalla, yrittäjiä tai kehistystehtävissä tekevät todella paljon töitä. Intohimolla työhönsä suhtautuva voi myös uupua (ja usein uupujat taitavat suorittajaluonteisia perfektionisteja ollakin) ja olla kuormittunut ja se käy hyvin salakavalasti silloin, kun työsentelee itselleen tärkeän asian parissa. Itselleni vapaa-aika ja lomat ovat tärkeitä jo ihan siksi, etten kadota itseäni työhön ja unohda ympäriltäni niitä muita merkityksellisiä asioita. Sillä sekin on kyllä joskus tapahtunut ja olen ollut vakavassa ylirasitustilassa useamman kerran. Vaikka olen nimenomaan toiminut oma mielenkiinto ja tavoitteet edellä.

Lomassa yksi parhaista asioista onkin juuri aika ja irroittautuminen rutiineista. Voi tehdä mitä huvittaa, eli touhuta kaikkea mitä ei ehkä arjessa ehtisi tai olla vaikka tekemättä mitään. jos niikseen on. Viime viikolla matkustimme 9 hengen porukalla, mikä teki matkustamisesta vain entistä hauskempaa. Majoituimme hotellissa, jossa huoneistomme olivat vierekkäin ja teimme asioita yhdessä päivittäin, kuitenkaan omaa rauhaa ja omaa tilaa unohtamatta. Nyt onkin suorastaan haikeus, kun on tottunut siihen touhotukseen ja oven takana kolkuttelevaan parivuotiaaseen vesipetoon, joka olisi voinut lillua porealtaassa koko päivän. Oli ihanaa, että oli aikaa nimenomaan olla muiden kanssa. Sen lisäksi, että lomalla on aikaa olla läheisten kanssa, on myös aikaa itselleen.  Liikunta, nukkuminen… On aikaa laittautua! Meikkasin ja laitoin hiukset lomalla joka päivä. Luksusta! On ihana käyttää matkustamisajat olemiseen. Kuunnella musiikkia, nukkua tai lukea kirjaa. Istua vain ja ajatella. Monen tunnin matka-aikana arjen kiireessä unohtunut luovuus alkaa heräillä. Tekeekin mieli maalata, tehdä käsillä ja kirjoittaa. Sain itsekin pitkästä aikaa kirjaani eteenpäin, kun minulla oli aikaa vain ajatella. Aikaa jopa tylsistyä.

 

”En tarvitse lomaa”

Loman tai arjesta irroittautumisen tarvetta ei välttämättä huomaa. Ei ainakaan työn imussa, kun on vauhti päällä. Kun reilu viikko sitten lähdin lomalle, minusta tuntui, etten tarvitse lomaa. Olinhan vastikään sairastanut ja joutunut kuumeen vuoksi virumaan lähes viikon pedissä, enkä ehtinyt olla työmaalla touhuamassa kuin pari viikkoa ennen kuin oli pakattava laukut. Mutta kummasti lomalla huomasi, että lomautuminen ei käynytkään ihan hetkessä. Keho oli kierroksilla, työasiat ja aikataulut mielessä ja pinna kireällä kun viimeisenä työpäivänä heräsin klo 04 ja työpäivän jälkeen oli hoidettava vielä asioita ja ajettava surkeassa säässä Helsinkiin, jossa emme meinanneet löytää hotellin täydeltä parkkipaikalta koloa autollemme. Muutama kiireetön päivä, hyvää ruokaa, läheisten seuraa ja kiinnostavaa tekemistä sekä päälle jättimäisen leveässä sängyssä nukutut katkeamattomat yöunet ja olo oli kuin eri ihmisellä. Silloin tajusin, että loma todella oli paikallaan. Ihan jo siksikin, etten taas kadottaisi itseäni kiireeseen.

Vaikka työtä tekisi ns. ”omalla persoonallaan,” on päällä aina kuitenkin tietty ammattirooli. On vastattava odotuksiin ja annettava itsestään muille. Omassa työssäni kuuntelen paljon murheita ja yritän yhdessä asiakkaan kanssa ratkoa haasteita. Odotukset minua kohtaan ovat välillä suuremmat, kuin mihin voin vastata. En voi  välttämättä sanoa omia ajatuksiani ja minun on mietittävä kieltä, jota käytän, ettei syntyisi väärinymmärryksiä. Siksi on tärkeää, että elämässä on perhettä ja ystäviä, joiden seurassa saa olla sellainen kuin on. Jakaa iloja ja onnistumisia, nauraa kuollakseen surkeille vitseille. Joiden kanssa voidaan leikkisästi kiusata toisiamme ja nujuta. Jotka voivat sanoa silloin, kun uusi mekkohankintasi näyttää aamutakilta tai uudet silmälasisi saavat näyttämään näädältä. Joiden kanssa voit puhua epäkorrekteista asioista ja epäsuosituista mielipiteistä, kertoa mikä ärsyttää, mikä harmittaa ja miltä minusta tuntuu.

Loman jälkeen olo on samalla latautunut ja virkeä, samalla hieman väsynyt ja haikea. Lomalle lähtemisessä on niin paljon odotusta ja iloa, että siitä tunteesta pitäisi mielellään kiinni. Merta tuijottaessa on olo, että maailma on ääretön ja täynnä mahdollisuuksia. Sen sijaan, että nyt harmistuisin pakkaskeleistä, yritänkin katsoa ympäristöä sillä samalla uteliaisuudella, millä viime viikollakin tutkin vehreitä jyrkänteitä ja kiemurtelevia pikkuteitä. Nauttia monipuolisesta ruokatarjonnasta ja väreistä. Iloita harrastamisesta ja pitää huolta siitä, että arjessa on aikaa huomioida sekä läheisiään, että itseään. Ostin nipun postikortteja ja lähden nyt lähettämään niitä sukulaisilleni, joita näen liian vähän. Ensi viikolla soitan heidät kaikki läpi ja kerron, että he ovat ajatuksissani.

Älä alistu!

Epäitsekäs, joustava, kiltti. Ne ovat varmasti piirteitä, joita jokainen muissa arvostaa. Ja sellaisia ihmisten toivoo ympärillään olevan. Kiltti ihminen haluaa muille hyvää, hänen kanssaan on helppo toimia ja päästä yhteisymmärrykseen.  Lienemme yhtämielisiä siitä, että lempeyttä ja ystävällisyyttä ei voi olla liiaksi. Ne ovat ihailtavia piirteitä, Mutta liiallisesta kiltteydestä voi tulla ongelmia, jotka hankaloittavat koko elämää: työtä ja muita ihmissuhteita myöten.

Kiltteyden ei tulisi tarkoittaa samaa, kuin alistuvuus.  Kiltin ihmisen ei tarvitse laittaa muiden tarpeita omiensa edelle, ei olla asioista samaa mieltä, ei aina joustaa. Kiltin ihmisen ei tarvitse niellä oikeutettuja tunteitaan. Silti tällaista käytöstä tunnutaan kilteiltä odotettavan. Kiltteys on merkki hyvästä kasvatuksesta, kiltit tytöt pääsevät taivaaseen ja muuta potaskaa. KIltit ovat hiljaisia kympin ihmisiä, esimerkkihenkilöitä. Omista oikeuksistaan kiinni pitäviä ja niitä puolustavia ihmisiä pidetään helposti hankalina. Mielipiteensä julkituovia huomionhakuisina. Asioihin muutosta vaativia vastarannan kiiskinä. Hienot naiset eivät käyttäydy niin, opetettiin jo 30 vuotta sitten.

On mielestäni epäreilua ajatus, että kaikesta tulisi olla niin julmetun nöyrä. Vaikka asiat olisivat ihan kuralla. Jos ravintolassa ruoka on huonoa, niin pitää kauniisti hymyillä ja kiittää, kun kuitenkin on sitä ruokaa. Jos työpaikalla saa epäasiallista kohtelua, pitää pitää suu supussa ja olla nöyrä, kun kuitenkin on se työpaikka. Vältetään erimielisyyksiä ja ollaan hiljaa. Kaikkialle pitää niiata ja kumarrella ja varoa, miten muodostaa virkkeet. Kun joku voi muuten pitää vaikeana ihmisenä tai loukkaantua. Ja aivan kuin tämän nöyristelyn vastakohta olisi sitten mielipideöykkäröinti, päsmäröinti ja vaikeilu. Minne unohtui normaali, rehellinen puhe? Linkitetäänkö rehellisyys ja suorapuheisuuskin nykyään suomalaisten hääohjelmien kiroileviin osallistujiin? Ihan kuin omien ajatustensa ja arvojensa esiintuominen tarkoittaisi automaattisesti tökeröä ja lapsellista käytöstä tai räyhäämistä.

Hyvänen aika.

Konfliktit eivät ole koskaan mukavia. Ei ole helppoa olla vaativa muita kuin itseään kohtaan. On vaikea sanoa omia mielipiteitään julki, jos niitä ei arvosta itse. Se ei kuitenkaan ole kiltteyttä. Se, että sulaudutaan hissuksiin seinään, ei oteta kantaa asioihin, hyväksytään kaikki ja hyssytellään ei ole kilttiä. Se on alistumista. Ja antaa viestin, että samanlainen käytös muiden taholta voi jatkua. Olemalla pohjattoman kiltti, ihminen kadottaa omat rajansa. Ja kärsii siitä suunnattomasti.

Se, että vaalii omia arvoja ja puolustaa omia oikeuksiaan, vaatii itselleen tasavertaista kohtelua, ei hyväksy itseen kohdistuvaa huonoa kohtelua tai se että kertoo oman mielipiteensä, ei ole hankalaa käytöstä. Se on jämäkkyyttä, itsensä kunnioittamista. Ja siihen on jokaisella täysi oikeus. Ikävä kyllä tämä jämäkkyys ja suoruus, assertiivisuus, sekoitetaan usein aggressiivisuuteen, vaikka nämä ovat ihan eri asioita. Kaikkihan lähtee lopulta vuorovaikutuksesta – siitö, miten tilanteissa käyttäydymme ja viestimme. Mielipiteet voi tuoda ilmi toisia kunnioittaen, omaa kokemusta voi puolustaa ymmärtäen muidenkin tarpeet. Se on jämäkkyyttä. Aggressiiviset viestijät eivät ole muiden mielipiteistä kiinnostuneita. Omat mielipiteet esitetään hyökkäävästi tai välinpitämättömästi kuin ainoina totuuksina. Ja kiltit myötäilijät myötäilevät näitä aggressiivisia minkä ehtivät, välttääkseen konfliktit. Ja juuri tämä myötäilijöiden konfliktienpelko ja hiljaisuus saavat jämäkän,, neutraaliin sävyyn epäkohdista viestivän henkilön näyttämäön hankalalta.

Liiallisesta kiltteydestä tai pikemminkin alistumisesta ei seuraa pitkällä aikavälillä hyvää. Konfliktien välttäminen tuo hetkellistä helpotusta, mutta ei mahdollista muutosta vaativien asioiden muuttumista. Omien tarpeiden ja halujen jatkuva sivuuttaminen, muiden mielistely ja omien tunteiden patoaminen kasvattavat rintaan ison mustan möykyn, joka alkaa jossain vaiheessa oireilla. Liian kiltit ihmiset kuluttavat itsensä loppuun myötäilemällä muita, suorittamalla ja pistämällä itsensä tarpeettoman usein likoon. He joutuvat jatkuvasti selittämään itseään muille, potevat kohtuutonta syyllisyyttä ja ahdistuneisuutta. Jos he eivät voi vastata odotuksiin tai tarvitsevat muilta jotain, he syyllistyvät vielä lisää ja voivat entistäkin pahemmin. Kaiken lisäksi alistujat saattavat menettää kunnioituksen ihmissuhteissa ja työelämässä ja ovat vähemmän pidettyjä, vaikka he vain halusivat toiminnallaan hyvää ja miellyttää muita. Pidemmällä aikavälillä tämä johtaa vihaan ja katkeruuteen. Siinä kadottaa itsensä. Ja nämä padotut ikävät tunteet saattavat myöhemmin purkautua aggressiivisena vuorovaikutuksena tai käyttäytymisenä.

Nyytin sivulla on erinomainen lista omista oikeuksista. Lista pohjaa ahdistusta tutkineen psykologi Edmund Bournen jämäkkyysoikeuksien listaan. Listan tarkoituksena ei ole toimia kirjaimellisena ohjeluettelona, vaan herätellä ajatuksia. Mielestäni lista auttaa hyvin tuumailemaan omaa vuorovaikutusta. Voisinko olla jämäkämpi ja mitä se minulle antaisi?

Minulla on oikeus

  • pyytää haluamaani joltakulta toiselta, kunhan ymmärrän, että hänellä on oikeus kieltäytyä
  • vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää
  • kieltäytyä silloinkin, kun pyytäjä haluaisi minun suostuvan, on minuun nähden auktoriteettiasemassa tai kärsii tunne-elämän häiriöistä
  • sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani
  • käyttää omaa arvostelukykyäni päättääkseni, onko jonkun toisen ihmisen pyyntö kohtuullinen
  • muuttaa mieltäni, tehdä virheitä, epäonnistua ja olla epätäydellinen
  • ilmaista kaikkia tunteitani – sekä myönteisiä että kielteisiä
  • olla oma itseni ja päättää omista asioistani sekä tehdä päätöksiä tunteitteni pohjalta
  • suuttua rakastamalleni ihmiselle ja olla vastuussa suuttumuksen ilmaisuistani
  • pelätä ja sanoa, että minua pelottaa
  • sanoa ”en tiedä”, ”en ymmärrä” tai ”en välitä” jos koen, että joku asia ei koske minua
  • puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä arvioida, milloin en selitä käyttäytymistäni
  • kaivata omaa tilaa ja aikaa, muuttua ja kasvaa
  • olla leikillinen ja kevytmielinen
  • olla onnellinen, terve ja voida hyvin tuntematta syyllisyyttä
  • olla tuntematta syyllisyyttä asioista, joihin en ole syyllinen
  • valita ystäväni ja olla ympäristössä, jossa minua kohdellaan hyvin
  • siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani
  • arvioida itse käytöstäni, ajatuksiani ja tunteitani sekä ottaa itselleni täysi vastuu niistä ja niiden seurauksista
  • päättää itse, missä määrin minun on löydettävä ratkaisuja toisten ihmisten ongelmiin
  • olla epäjohdonmukainen ratkaisuissani
  • puolustaa itseäni silloinkin, kun se loukkaa jotakuta toista, jos vaikuttimenani on puolustus eikä hyökkäys
  • kertoa jollekulle toiselle omista tarpeistani – silloinkin kun toinen ajattelee, että tarpeeni ovat aiheettomia tai epäjohdonmukaisia, hän ei halua kuulla tarpeistani, loukkaantuu tai kiihtyy minua kuunnellessaan tai itse ajattelen, että minulla ei pitäisi olla sellaisia tarpeita

Lähde: Nyyti: Opi jämäkkyyttä

 

Jälkikirjoitus: Julkaisun jälkeen huomasin, että samasta asiasta oli kirjoittanut vasta My Project Me:n Jenni. Yhteensattuma oli ihan tahaton.

Jämäkkyttä etsimässä?