Hae
Eveliinarau

Unelmointi ei tuo onnea

Istut laiturilla, liottelet varpaitasi vedessä. Käki kukkuu.  Aurinko lämmittää kasvojasi ja pilvenhattarat lipuvat hitaasti taivaalla. Missä ajatuksesi ovat? Keskitytkö hetkeen vai haaveiletko ikuisesti kestävästä kesästä ja ulkomaanmatkasta?

Tulee syksy. Ympärillä ihmiset valmistautuvat opintojen alkamiseen. Hankitaan uusia reppuja, penaaleja ja vihkoja. Ilmassa on lapsenomaista innostusta ja jönnitystä. Jotkut miettivät kerta toisensa jälkeen, miten kivaa olisi päästä opiskelemaan. Miten ihanaa olisi vaihtaa tyystin alaa. Tehdö vähemmän töitä. Oppia uutta! Tai edes aloittaa syksyn tullen jokin uusi harrastus!

Mihin nämä haaveet johtavat?

Monilla eivät mihinkään. Aivan liian usein unelmat jäävät toteutumatta. Haaveet jäävät haaveiksi ja ”olisipa ihanaa” ”kunpa joskus”-asteelle. Unelmoinnin pariin palataan kurjina hetkinä, kuin pakoon ankeaa todellisuutta. Eikä siinä ole mitään väärää! Haaveilu ja unelmointi edistävät  hyvinvointia ja tekevät hyvää mielelle. Parhaimmillaan haaveilu voi aktivoida mieltä ja luovuutta!  On ihanaa kuvitella mielessään elämää unelmiensa talossa, irtiottoa ulkomailla tai lottovoittoa… Haaveilun ei tarvitse aina johtaa mihinkään, se voi olla vain haavekuvilla leikittelyö. Eivöthän kaikki unelmat edes ole mahdollisia toteuttaa, emmekä ehkä oikeasti haluaisikaan viettää ikuista kesölomaa muurikkalettuja syöden, vaikka se kesäloman alkaessa tuntuisikin ihanalta unelmalta.

Jumiutuminen haaveiluun saattaa kuitenkin rokottaa kykyä olla läsnä ja nauttia käsllä olevasta hetkestä. Viikonlopusta tai lomasta haaveilu sekö niiden odottaminen eivät välttämättä edesauta arjesta nauttimista, jos ajatukset ovat jatkuvasti poissa nykyhetkestä. Erilaisista tilanteista, kuten loman aloituksesta, perhejuhlasta tai hääpäivästö haaveilu saattaa myös johtaa suureen pettymykseen, jos sokerikuorrutteiset haaveet eivät toteudu, eivätkä tilanteeseen kuvitellut tunteet olekaan samanlaisia kuin unelmissa. No, se riski on haaveilussa! Tunteiden maalaaminen haaveisiin voi kuitenkin oikeasti tuottaa suurta mielipahaa – tunteita kun ei voi hallita ja päättää ennalta. Väittäisinkin, että pelkkä unelmointi ei tee onnelliseksi!

Ne unelmat, joiden haluaa käyvän toteen, kannattaisi valjastaa tavoitteiksi. Sen sijaan, että haaveilet jostakin asiasta, pohdi miten sen voisi saavuttaa. Mieti, mitkä olisivat konkreettiset toimenpiteet – mitä voisit tehdä tavoitteesi, UNELMASI, eteen? Eikös se niin ole, että joka tahtoo, keksii keinot.

Minulla on paljon unelmia ja tavoitteita. Viimeiset vuodet olen keskittynyt lähinnä ammatillisten tavoitteiden toteuttamiseen ja pyrkinyt saavuttamaan ne asiat, jotka listallani ovat. Viimeisimmäksi sain taputtaa itseäni selkään, kun sain tiedon sisäänpääsystä yliopistoon ja edessä on maisteriopintojen aloittaminen liikuntatieteellisessä.

Nyt tuntuukin siltä, että mielessä olisi tilaa muillekin unelmille. Ulkomailla opiskelu tai työskentely, pitkä matka Uuteen-Seelantiin, tavoitteellinen kilpaurheilu….?

Tai jospa nyt ensin keskittyisin opintoihin ja unelmoisin vain siitä, ettei kalenterini aivan räjähdä käsistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *